keskiviikko 27. elokuuta 2008

Syksy saa tulla








Tänne keräilen kokeiltuja ja muualta löydettyjä juttuja tästä syksystä jouluun, aloittelen vähän syksyisemmissä merkeissä, näin pikkuhiljaa haparoiden.


Syksyisin rakentelen sammalpalloja, sanomalehdestä tehdyn pallon päälle kääritään sammalta useampi kerros ja sidotaan ohuella rautalangalla(kukkien sidontalangalla)kiinni. Sammalpalloja olenkin saanut aikaiseksi tämän yhden, saa nähdä ennättääkö ennen lumia syntyä toinen.


Ruostemaalilla saa aikaiseksi kauniita patinoituja pintoja, tässä tosin ulkona sateessa ja tuulessa vuoden patinoitunut ruukku. Ruostemaalia myydään ainakin Sisustajan Orossa pikkiriikkisissä pulloissa, joka riittää noin kastelukannun kokoiseen ruosteplänttiin.


Lippuvirityksiä saa minusta helpoiten tehtyä ostamalla liimakangasta, jonka molemmin puolin kangas liimataan ja sitten leikataan kolmioiksi, jää enää vinokantin ompelu ripustusnauhaksi, syksyiseen kotiin sopii murretut värit ja tästä mennään pian joulunpunaiseen väriin. Kotona odottaa jo tilkut punaista ja vihreää nauhaa varten.

3 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Kauniita ovat...minä kävi äsken ulkosalla toivottamassa kukilleni hyvät huomenet, meinasin kirjoittaa hyvät homeiset:))...
niin huomasin että ruukuissa muutamissa oli kasvannut sammalpeite pinnalle...tulin siitä niin iloiseksi, että kävin takapihalla ja siinä yhdessä kummussa oli sammalta irtonaisina paloina, siitä sitten kouraani kopsasin ja pikkuruukun sisään painelin...
tulen aina niin iloiseksi arjen pienistä askareista.
Mukavaa päivää sinulle sinne toivottelen ja kiitän ideoistasi ja kuvistasi.
nimimerkillä, ruosteen ystävä.

Taina kirjoitti...

Onpas tämäkin kiinnostava ja tunnelmallinen blogi... kohta ei kerkeä töitä tehdäkään, kun hyppelehdin blogista toiseen ihastelemassa.

Tunnustaudun kyllä minäkin jouluihmiseksi. Toivottavasti sen saisi viettää uudessa kodissa.

Joulun satu kirjoitti...

ihan olisi mennyt minuun läpi nuo homeisetkin huomenet, ruste vie vähän mukanaan aito ja myös tehty sellainen ja mukavaa kun kurkistetti tännekin
ilona